Liikunnan aloittaminen on helppoa, jos motivaatio on kohdallaan. Henkilö joka innostuu lajista ja haluaa liikkua, todennäköisesti myös jatkaa harrastustaan ja lähtee salille tai lenkkipolulle aina uudella innolla. Me ihmiset olemme kuitenkin liikkumisenkin suhteen erilaisia. Toisille ajatus aerobic-tunnista työpäivän jälkeen ei saa aikaan euforista innostusta, vaan mieli alkaakin helposti askartelemaan erilaisten tekosyiden parissa. Tällöin kannattaa pohtia lajin vaihtoa tai yrittää löytää tarpeeksi hyvä motivaatio, joka saa heittämään lenkkarit jalkaan vielä työpäivän jälkeenkin.

Motivaatiota etsimässä

Yksi yleisimmistä syistä saada itsensä liikkeelle on ulkonäkö. Moni haluaa pudottaa painoa ja muokata kehoansa. Toinen tärkeä innostuksen lähde löytyy terveydestä: liikunnan avulla ylläpidetään kuntoa ja iän karttuessa moni huomaa yhä paremmin, että huollettu keho jaksaa ja palautuu paremmin kuin sellainen, jota ei ole rasitettu. Motivaation löytäminen on kaiken ydin liikuntaharrastuksen kohdalla. Ilman sitä on helpompi jäädä kotiin ja olla välittämättä omasta terveydestä.

Malttia tavoitteisiin

Aloittajan kannattaa pohtia omia mieltymyksiään. Löytyisikö oma kiinnostuksen kohde joukkuelajeista vai yksilösuorittamisen parista? Halutaanko kovaa rasitusta, joka saa sykkeen korkealle, vai rauhallisempaa kestävyysliikuntaa? Olisiko parempi yhdistellä eri lajeja vai panostaa vain yhteen? Oma ikä ja aikataulut luovat myös raameja harrastuksille, ja varsinkin vanhempien ihmisten on parasta neuvotella harrastuksen aloittamisesta lääkärin kanssa. Oman lajin löytäminen voi helpottua kokeilemalla.

Useissa lajeissa on mahdollista käydä seuraamassa tuntien kulkua ja jopa kokeilla lajia ennen maksujen maksamista ja välineiden hankkimista. Ei kannata hankkia kallista golf-bagia tai jääkiekkovarusteita vain huomatakseen, ettei laji ollutkaan itselle sopiva. Joissakin tapauksissa välineet voi alussa vuokrata ja ostaa omat vasta, kun on varma harrastuksen soveltuvuudesta itselle. Erityisesti lasten kohdalla harrastukset ja kiinnostuksen kohteet saattavat vaihtua hyvin nopeasti.

Tavoitteet on hyvä pitää maltillisina. Moni masentuu helposti jo alkumetreillä ja kiinnittää huomionsa lajin huippuihin, ja jumppasalin eturivissä hyppivät energiset pakkaukset saavat epäilemään omia taitojaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen on ollut joskus vasta-aloittelija. Liikuntaharrastus on pitkäaikainen prosessi, jossa vastusta lisätään hiljalleen. Alussa on turha odottaa kovia suorituksia, sillä keho on vasta tottumassa liikkeeseen. Liikuntaa olisi hyvä oppia ajattelemaan pitkään rinnalla kulkevana toverina osana arkea, jossa jokainen pienikin saavutus on iso harppaus. Pitkään nukuksissa ollut keho herää hitaasti, ja uudenlaiset liikeradat ja nouseva pulssi saavat kehossa helposti aikaan shokin. Kannattaakin varautua alussa kipeytyneisiin lihaksiin ja siihen, että keho on toisinaan kovilla rasituksessa.

Konkreettiset toimet

Liikkeelle lähtemistä on hyvä suunnitella konkreettisesti ja tehdä itselle lista:

• Mihin aikaan päivästä voin liikkua?
• Milloin minusta tuntuu parhaalta liikkua?
• Mitä välineitä tarvitsen alussa? Voiko osan vuokrata?
• Harrastuksen hinta ja niiden vertailu eri seurojen välillä.
• Voiko lajin aloittaa ilman ohjausta?
• Monta kertaa viikossa kannattaa liikkua?
• Onko liikuntapaikalle helppo mennä?

Kun harrastuksen aloittaminen on suunniteltu, on siitä poisjääminen epätodennäköisempää. Liikunnan aloittamisesta kannattaa kertoa tutuille, jolloin asia on jo ilmassa ja perääntyminen viime hetkellä on hankalampaa. Joillekin liikuntakaverin mukaan lähteminen on hyvä idea, sillä juoksulenkiltä tulee kieltäydyttyä harvemmin, jos kaveri odottelee jo polun varrella. Jos liikkeelle lähteminen tuntuu vaikealta illalla, kannattaa pohtia, voisiko harrastuksen siirtää aamulle. Monen keho on aamuaikaan vireä ja energinen. Jos aikataulut antavat myötä, on hyvä muokata harrastus ajankohtaan, joka tuntuu juuri itselle sopivalta.

Pitkäaikaisen liikuntaharrastuksen yksi kantava voima on myös päätös. Liikkujan tulee motivaation löydyttyä päättää sen jatkumisesta. Haluan juosta, koska se on hyväksi minulle. Päätän lähteä lenkille, sillä haluan pitää kehoni kunnossa. Lähden vaikka aina ei huvittaisikaan.

Sohvaperunasta huippukuntoilijaksi

Täysin nollasta liikkeelle lähtevä joutuu kaatamaan monia esteitä matkalla huippukuntoilijaksi. On myös hyvä muistaa, ettei kaikista tarvitse kehittyä huippuja, vaan ihan keskitasokin riittää. Kaikilla ei ole kiinnostusta ja intoa huhkia hiki päässä tavoitteiden loistaessa kirkkaina tulevaisuudessa. Monille kävelylenkit ovat riittävä harrastus. On parempi luoda omaan arkeen kestäviä rutiineja, kuin ahnehtia liikaa ja väsyä liian suurien unelmien mennessä mönkään. Hyötyliikuntakin on riittävää, ellei kiinnostusta sen tavoitteellisempiin lajeihin löydy, vaikka kuinka hakisi motivaationlähteitä. Halkojen hakkaaminen, siivous ja kävellen tai pyöräillen tehdyt työmatkat pitävät monen peruskunnon yllä. Tärkeintä on oppia nauttimaan rasituksesta. Tällöin rappuset tulee mieluummin käveltyä kuin ajettua ylös hissillä.

Liikunnan aloitus vie usein alussa epämukavuusalueelle. Liikunta on rasitusta ja joskus se tuntuu myös hieman ikävältä. Tarkoitus ei ole rääkätä itseään, mutta antaa keholle aikaa tottua liikkumiseen. Harrastus saattaa tuoda itsestä esille uusia puolia: joukkuelaji saattaakin sopia henkilölle, joka ei muuten nauti sosiaalisista tapahtumista. Joku toinen taas saattaa kaivata yksin puurtamista sosiaalisen työpaikan vastapainoksi. Harrastuksen aloittaminen on periaatteessa helppoa, mutta sen säilyttäminen mukana muuttuvissa elämäntilanteissa on usein haasteellista. Tavoitteiden saavuttaminen ja kehossa havaitut muutokset innostavat. Kun jalka nousee korkeammalle, paino laskee ja kolesteroli pysyy kontrollissa, ymmärtää konkreettisesti miksi juoksulenkille jaksaa lähteä.